On ollut stressiä ties mistä jutusta, ja joidenkin asioiden tajuaminen vaikutti minuun sen verran että on ollut vaikea suhtautua rakkaaseeni, kun ajatukset ovat olleet menneisyydessä. On saanut myönnettyä itselleen, että ei itsessä silloin ollut vikaa ja että on okei puhua niistä ajoista. Tuntui, että minun pitää korjata se vahingoittunut osa itsestäni/ setviä se asia itselle ennen kuin pystyy olemaan taas tässä maailmassa.
Hän saa minut nauramaan ja tuntemaan, että olen hyvä juuri omana itsenäni, eikä minun tarvitse teeskennellä sellaista mitä en ole. Haluan hänet, kokonaan, sellaisena kuin hän on, hyvine ja huonoine puolineen.
Kaikesta huolimatta, kummankin menneisyydessä olleista vastoinkäymisistä ja niistä johtuvista "solmuista" huolimatta. Sitä ei enään jaksa pelätä ja käpertyä itsensä sisään. Vaikka ennen pelkäsi. Mitäkö? Häntäkö? Ei, enemmänkin sitä, että ensimmäistä kertaa elämässään avautuisi toiselle ja päästäisi hänet muurin toiselle puolelle kokonaan. Nyt, hän on päässyt ensimmäisten varustusten ohitse ja vielä pidemmälle. Välillä se pieni pelko, että hän lähtisi, nousee pintaan, mutta se on kuulemma horoskooppimerkilleni ominaista. Hän on sanonut, ettei hän lähde tästä mihinkään.
Olen oppinut niin paljon häneltä, koko meidän suhteestamme. Arvostan enemmän itseäni, enkä anna muiden enään kävellä ylitseni, en edes perheeni.
]]>